Blogiarkisto

maanantai 23. lokakuuta 2017

Matkakertomus 3/2: Puoliväli...puoliksi tyhjä vai puoliksi vielä täynnä?

Olemme suurinpiirtein loma-/työmatkan puolivälissä. Kaksi viikkoa on liian lyhyt aika. Ensimmäinen viikko menee aikamatkailuun totutteluun ja toisella puoliskolla alkaa jo hiipiä pelko lähdöstä kotimaahan. Kolme viikkoa olisi juuri sopiva. Tuon verran olimme toisella matkalla perheenä kun vierailimme veljeni perheen luona Clevelandissa esikoisen ollessa puolitoistavuotias. Siinä ajassa ehdimme sopivasti tehdä kaikkea ja kotiinkin oli mukava tulla. Silloin oli joulu ja vietimme myös kihlajaisiamme💕  Itse olin tuolloin jo siinä vaiheessa raskautta nuorimmaisesta että pitkät lennot olivat säädösten mukaan vielä juuri ja juuri mahdollisia! Tuota aikaisempi matka samaan paikkaan venyi matkoineen kaikkineen jo neljän viikon mittaiseksi. Esikoinen oli tuolloin seitsemän kuukauden vanha ja oppi hurjasti kaikkea uutta, kuten konttaamaan ja kiipeämään portaita. Tämän matkan jälkeen olimme jo kaikki erittäin valmiita lähtemään kotiin (sitä odotti varmasti myös isäntäväki 😅). On niiiin ihanaa kokea erilaista ja katkaista arki, mutta koti on aina koti! Mikäli ei tee myös ulkomaille kotia!?
Tämä pieni karvaturri taitaa olla aika innoissaan kun saa isäntäväen takaisin kotiin!



Lapset ovat jo väläyttäneet että Riskiä on ikävä ja että miksei koiraa olisi voinut ottaa mukaan. Kieltämättä itse olen ollut senkin suhteen lomalla, ei ole tarvinnut lähteä kylmään lenkille (suuri kiitos heille jotka sitä kotipuolessa tekevät💙). On helppoa kun tietää lemmikin olevan hyvässä hoidossa!
 Keskiviikkona kävimme taas erään yksityisen myyjän luona maksamassa asiakkaalle menevän auton. Myyjä tuntui olevan hyvillään siitä että auto saa uuden elämän uudessa maassa vannoutuneen harrastajan käsissä.






Tämän jälkeen suuntasimme Juno Beachille joka oli vieressä. Sieltä löytyy merikilpikonnien sairaala ja kuntoutuspaikka. En ollut ajatellut paikan olevan näin mielenkiintoinen, saimme työntekijöiltä valtavasti tietoa näistä eläimistä. Merikilpikonnat, tietysti lajista riippuen pystyvät saamaan poikasia vasta kolmekymppisinä... siinä on aika paljon vuosia pysytellä hengissä vain saadakseen jälkikasvua! Kuoriutuneiden poikasten henki on hiuskarvan varassa, sillä hyvin pieni prosentti pääsee hengissä mereen saakka turvaan.
Konnat saapuvat sairaalaan erinäisistä syistä. Tällä hetkellä kuntoutusaltaissa oli haihyökkäyksen, hirmumyrskyn ja veneonnettomuuksien uhreja. Vuoden aikana heille tuodaan noin sata aikuista merikilpikonnaa ja kuntoutuksen aika riippuu tietysti sairauden tai onnettomuuden vakavuudesta. Poikasia oli juuri vapautettu takaisin n. 200! Konnat vapautetaan kuntouduttuaan joko luontoon, pienempiin suljettuihin vesistöihin tai eläintarhoihin, riippuen siitä missä eläimen katsotaan parhaiten pärjäävän.
Juno Beachin satamasta kerättyä roskaa.

Lisää kuvateksti

Pihalla on useita kuntoutusaltaita, yhdessä altaassa yksi merikilpikonna. Niitä lääkitään, tutkitaan esim. verikokein  ja tarkkaillaan. Kuntouduttuaan näissä raikasvesialtaissa tarpeeksi, ne siirretään isompaan ja syvempään merivesialtaaseen jossa voidaan tarkkailla paremmin niiden lajityypillistä pärjäämistä ja mahdollisuuksia päästä takaisin luontoon.


Perjantaina kävimme aamupäivästä yhdessä antiikkiliikkeessä koittamassa onneamme ja löytyihän sieltä jotain pientä:

Pari uudehkoa tuolia (mutta kivan värisiä), vanha lintuhäkki ja kyltti.

Iltapäivällä lähdimme Lion Country Safari Parkiin, joka on Floridan ainoa safarityylinen eläintarha. Safarikierroksella saimme nähdä jos jonkinmoista sarvekasta lehmien, kauriiden, antilooppien ja hevosten sukuun kuuluvaa eläintä, sarvikuonoja, kirahveja, apinoita, lintuja, papukaijoja ja monia muita. Alueella oli myös puisto jossa oli ravintola ja matkamuistomyymälä, luontopolkuja, lampaiden silityspaikka, pieni veneajelu yms.. Erittäin mukava rauhallinen paikka, jossa ei tarvinnut kaikesta maksaa erikseen, eikä mihinkään tarvinnut jonottaa. Täällä oli mukava kävellä kasvillisuuden suojassa kuumalta auringolta. Lapset jaksoivat kyllä hienosti istua myös autossa safariajelulla. Eläimet kulkivat vapaina ( lukuun ottamatta leijonia jotka olivat eristetyllä alueella) myös autoteillä, niitä joutui välillä väistelemään ja osa tuli ihan ikkunalle ihmettelemään!

Leijonat elelivät aidatun alueen sisällä.





Tämä tyyppi kävi koputtelemassa auton ikkunoihin!



Vesipuhveleita, isoja otuksia nuokin!



Kirahveilla tuo maasta syöminen on hiukan haasteellista...







Lampaita pääsi harjaamaan, siitä ne selvästi nauttivat!


Vartin verran kestävällä veneajelulla kerrottiin pikkusaarilla asuvista eläimistä.




Flamingoilla on mahtavat väritykset!



Lauantaina kävimme Cracker Barrelissa syömässä. Sieltä saa hyvää ruokaa etelän malliin kotona tehdyn oloisesti. Yllättävän halpaakin vielä, kahden aikuisen ja kahden lapsen ruoat ja juomat maksoivat yhteensä 35 dollaria ja kaikki saivat mahansa täyteen.
Ravintolan ohessa on myös ihana vanhan tyylinen myymälä, josta olemme myös osaksi saaneet inspiraatiota omaamme.
Ulkoterassilla voi pelata lautapeliä tai keinutella kiikkutuolissa.







 Illalla lähdimme käymään vielä Lake Worthin rannalla jossa pojat saivat leikkiä rantavedessä.
Aallot yltyivät sen verran rajuiksi että oikein uimaan ei ollut asiaa.



Huvi- ja lomajuttujen välissä hoidamme aina hiukan työasioita, käymme matkan varrella katsomassa/ostamassa autoja ja ostelemme tavaraa. Tällä tyylillä myös pojat jaksavat mukana kun tietävät että välillä käydään tekemässä jotain mukavaa tai syömässä kivassa paikassa.
Kinaamiselta, riitelyltä ja mökötykseltähän ei voi välttyä kokonaan, nämä kuitenkin yllättävät useimmiten silloin kun väsy tai nälkä hiipii vaivaamaan. Näyttää kuitenkin siltä että kokonaisuudessaan muistoihin jää mukava reissu ja uutta saadaan alkaa suunnittelemaan piankin!

Sunnuntaina matkamme suuntaa kohti Orlandoa ja siitä lisää taas seuraavassa postauksessa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risut, ruusut ja vinkit