Blogiarkisto

torstai 9. marraskuuta 2017

Matkakertomus 4/2: Volkswagen-tapahtuma, Orlando ja Kissimmee

Lähdimme siis aamusta ajamaan kohti Orlandoa. Tarkoituksena oli mennä katsomaan illalla jalkapallo (siis ihan perinteinen soccer) Orlando City- Columbus. Tätä ennen suunnittelimme matkan varrelle pysähdyksen Satellite Beachille jossa oli sinä viikonloppuna Volkswagen -tapahtuma. Jonkin aikaa jouduimme etsimään paikkaa jossa tapahtuma järjestetään, mutta löydettyämme perille avautui meille ihan mukavan kokoinen volkkaritaivas! Oli kuplaa, pakettia, lava-autoa ja jos jonkinmoista viritystä. Kiertelimme aluetta noin pari tuntia ja kun nälkä alkoi vaivaamaan, söimme mehevät hampparit kojusta. Alla kuvamateriaalia tapahtumasta:


























Orlandoon saavuttuamme meillä oli vielä hyvin aikaa ennen pelin alkua ja vanhan keskustan alueella näytti olevan jonkinlainen tapahtuma käynnissä, joten ei muuta kuin auto parkkiin ja tutkailemaan!
Kyseessä oli vintage- ja taidetapahtuma. Ensin olin innoissani tästä yhteensattumasta mutta täällä ihmiset olivat kuin toisesta maailmasta! Tuli mieleen että nämä kaikki asuvat isossa kommuunikylässä, tekevät taidettaan ja järjestävät tapahtumia kerätäkseen rahaa kommuunin hyväksi jottei kaikkea tarvitse tehdä oravannahkakaupalla..paitsi että nämä tyypit eivät varmasti tappaisi itse oraviaan...huh, no joka tapauksessa, vaikka arvostan taidetta ja itse tehtyä, en tuntenut minkäänlaista yhteenkuuluvuutta tätä hihhuliporukkaa (pahoittelen raakaa kielenkäyttöäni) kohtaan.
Livemusiikkiakin oli ja se oli jonkinmoista folk-,country-, gipsy- ja hippityylin sekamelskaa. Hetken sitä kuunteli mutta sitten tuli outo olo...
Nyt voin kerrankin sanoa niin päin että urheilu pelasti minut musiikilta, sillä oli aika jatkaa matkaa ja suunnistaa jalkapallostadionille!!

Kyseessä oli kauden viimeinen peli ja siitä oli otettu kaikki irti. En olisi uskonut että jalkapallokin on näin viihdyttävä laji Amerikassa!
Stadionin ulkopuolella oli mahdoton määrä oheiskrääsää jakavia kojuja, joka puolelta ojennettiin kassia, palloa, huivia tms. Fanikaupassa oli kaikki tuotteet -50% ja pojat saivatkin haluamansa peliasut.

Jalkapallostadionilla oli muuten vielä tarkemmat säännöt laukun koosta kuin jääkiekkopeliin mentäessä. Onneksi olin ottanut hieman etukäteen selvää, sillä sisään sai viedä vain läpinäkyvän kassin ja lompakon. Lompakkoni koko oli tietysti millin liian suuri ja sitähän mittailtiin ja haettiin vielä muitakin toteamaan asiaa....huoh...kuinka voikin aina käydä näin..ihmettelyn jälkeen onneksi kuitenkin totesivat että menköön nyt tämän kerran!

Katsomossa oli kuuma! Mukavaa oli silti ja taas saimme uudenlaisen urheiluelämyksen.


Asut on löydetty ja ne käytiinkin heti vaihtamassa päälle!


Tämä oli Kakà:n viimeinen peli Orlando Cityn paidassa ja pelin loputtua pelaajaa haastateltiin ja stadionilla soi haikea musiikki, yleisö hurrasi.

Kaiken kaikkiaan jäi mukava fiilis.









Pelin jälkeen lähdimme ajamaan Kissimmeehen jossa meillä oli varattuna hotellihuone. Kaupunki on tuttu noin kahden vuoden takaa jolloin vietimme siellä joulun isommalla porukalla perheen kesken.
Historiallisessa vanhassa keskustassa on tuttuja antiikkiliikkeitä. Sitten löytyy myös viehättävä "Old Town" joka on kuin vanhasta elokuvasta, täynnä putiikkeja ja tunnelmaa. Old Townin kupeessa on myös huvipuisto ja alueella on joka viikonloppu cruising -tapahtuma, johon viime kerralla osuimmekin sopivasti. Tapahtuman loputtua vanhat autot ajavat Old Townin läpi musiikin saattelemana.

Hotellimme oli aivan Old Townin vieressä joten pääsimme vielä myöhään illalla kävellen haistelemaan tunnelmaa. Kaikkia tosin jo väsytti sillä oli raskas ja pitkä päivä takana joten tällä kertaa kokemus jäi aika vaisuksi. Tosin kuopuksella oli erityisen jännittävää sillä paikallinen nuorisoteatteri oli järjestänyt Old Townin perukoille Halloween-teeman mukaisen pelottelualueen. 7-vuotiaalle kokemus oli hiukan liian todellinen ja näitä asioita pohdittiinkin sitten loppuilta!💀👻👽👾

Hotellihuone oli karmiva.
Lapset pelkäsivät sitä! Naapurihuoneeseen meni ovi, joka oli onneksi teljetty mutta äänet toiselta puolelta kuuluivat erityisen hyvin. Siellä taidettiin myös polttaa jotain ja lapsi itki vähän väliä... Kokolattiamatto oli törkyinen. Lisäksi koko seinän pituinen lattiaan ulottuva ikkuna ei millään tavalla lisännyt turvallisuuden tunnetta ja ulko-oven lukitus oli vähintäänkin alkeellinen. Kyllähän siinä nukkui mutta uudestaan en menisi. Lapset nukkuivat aamuun asti kun vain nukahtivat. Me aikuiset emme nukkuneet hyvin. Kokemus tuokin!😅

Aamulla minun (kyllä, myönnän...) ehdotuksestani lähdimme aamupalalle Ihop-ravintolaan. Olipahan sitten kallis aamupala, noin 50 dollaria meni siihen mutta kaikki saivat mahansa täyteen.

Aamupalan jälkeen suunnistimme tuttuihin antiikkikauppoihin mutta tällä kertaa valikoima tuntui olevan huono ja käteen ei jäänyt mitään. Harmi, sillä olin odottanut pääseväni ostoksille ja olin jo etukäteenkin tiedustellut jopa isompien tavaroiden kuljetuskustannuksia kontituspaikalle!

Jollakin tapaa puuduttavan ja kuuman aamupäivän jälkeen olimme kaikki jo valmiita jättämään Kissimmeen taaksemme ja lähdimme ajamaan pidemmän kautta takaisin Lake Worthiin sillä halusimme nähdä muutakin kuin moottoritietä.
Saavuimme illan suussa perille. Ehdimme käydä vielä nauttimassa ilta-uinnista altaalla ja sitten nukkumaan!

Seuraavassa vielä viimeiset puuhat matkalta ja kotiin paluu, siihen saakka näkemiin :)

maanantai 23. lokakuuta 2017

Matkakertomus 3/2: Puoliväli...puoliksi tyhjä vai puoliksi vielä täynnä?

Olemme suurinpiirtein loma-/työmatkan puolivälissä. Kaksi viikkoa on liian lyhyt aika. Ensimmäinen viikko menee aikamatkailuun totutteluun ja toisella puoliskolla alkaa jo hiipiä pelko lähdöstä kotimaahan. Kolme viikkoa olisi juuri sopiva. Tuon verran olimme toisella matkalla perheenä kun vierailimme veljeni perheen luona Clevelandissa esikoisen ollessa puolitoistavuotias. Siinä ajassa ehdimme sopivasti tehdä kaikkea ja kotiinkin oli mukava tulla. Silloin oli joulu ja vietimme myös kihlajaisiamme💕  Itse olin tuolloin jo siinä vaiheessa raskautta nuorimmaisesta että pitkät lennot olivat säädösten mukaan vielä juuri ja juuri mahdollisia! Tuota aikaisempi matka samaan paikkaan venyi matkoineen kaikkineen jo neljän viikon mittaiseksi. Esikoinen oli tuolloin seitsemän kuukauden vanha ja oppi hurjasti kaikkea uutta, kuten konttaamaan ja kiipeämään portaita. Tämän matkan jälkeen olimme jo kaikki erittäin valmiita lähtemään kotiin (sitä odotti varmasti myös isäntäväki 😅). On niiiin ihanaa kokea erilaista ja katkaista arki, mutta koti on aina koti! Mikäli ei tee myös ulkomaille kotia!?
Tämä pieni karvaturri taitaa olla aika innoissaan kun saa isäntäväen takaisin kotiin!



Lapset ovat jo väläyttäneet että Riskiä on ikävä ja että miksei koiraa olisi voinut ottaa mukaan. Kieltämättä itse olen ollut senkin suhteen lomalla, ei ole tarvinnut lähteä kylmään lenkille (suuri kiitos heille jotka sitä kotipuolessa tekevät💙). On helppoa kun tietää lemmikin olevan hyvässä hoidossa!
 Keskiviikkona kävimme taas erään yksityisen myyjän luona maksamassa asiakkaalle menevän auton. Myyjä tuntui olevan hyvillään siitä että auto saa uuden elämän uudessa maassa vannoutuneen harrastajan käsissä.






Tämän jälkeen suuntasimme Juno Beachille joka oli vieressä. Sieltä löytyy merikilpikonnien sairaala ja kuntoutuspaikka. En ollut ajatellut paikan olevan näin mielenkiintoinen, saimme työntekijöiltä valtavasti tietoa näistä eläimistä. Merikilpikonnat, tietysti lajista riippuen pystyvät saamaan poikasia vasta kolmekymppisinä... siinä on aika paljon vuosia pysytellä hengissä vain saadakseen jälkikasvua! Kuoriutuneiden poikasten henki on hiuskarvan varassa, sillä hyvin pieni prosentti pääsee hengissä mereen saakka turvaan.
Konnat saapuvat sairaalaan erinäisistä syistä. Tällä hetkellä kuntoutusaltaissa oli haihyökkäyksen, hirmumyrskyn ja veneonnettomuuksien uhreja. Vuoden aikana heille tuodaan noin sata aikuista merikilpikonnaa ja kuntoutuksen aika riippuu tietysti sairauden tai onnettomuuden vakavuudesta. Poikasia oli juuri vapautettu takaisin n. 200! Konnat vapautetaan kuntouduttuaan joko luontoon, pienempiin suljettuihin vesistöihin tai eläintarhoihin, riippuen siitä missä eläimen katsotaan parhaiten pärjäävän.
Juno Beachin satamasta kerättyä roskaa.

Lisää kuvateksti

Pihalla on useita kuntoutusaltaita, yhdessä altaassa yksi merikilpikonna. Niitä lääkitään, tutkitaan esim. verikokein  ja tarkkaillaan. Kuntouduttuaan näissä raikasvesialtaissa tarpeeksi, ne siirretään isompaan ja syvempään merivesialtaaseen jossa voidaan tarkkailla paremmin niiden lajityypillistä pärjäämistä ja mahdollisuuksia päästä takaisin luontoon.


Perjantaina kävimme aamupäivästä yhdessä antiikkiliikkeessä koittamassa onneamme ja löytyihän sieltä jotain pientä:

Pari uudehkoa tuolia (mutta kivan värisiä), vanha lintuhäkki ja kyltti.

Iltapäivällä lähdimme Lion Country Safari Parkiin, joka on Floridan ainoa safarityylinen eläintarha. Safarikierroksella saimme nähdä jos jonkinmoista sarvekasta lehmien, kauriiden, antilooppien ja hevosten sukuun kuuluvaa eläintä, sarvikuonoja, kirahveja, apinoita, lintuja, papukaijoja ja monia muita. Alueella oli myös puisto jossa oli ravintola ja matkamuistomyymälä, luontopolkuja, lampaiden silityspaikka, pieni veneajelu yms.. Erittäin mukava rauhallinen paikka, jossa ei tarvinnut kaikesta maksaa erikseen, eikä mihinkään tarvinnut jonottaa. Täällä oli mukava kävellä kasvillisuuden suojassa kuumalta auringolta. Lapset jaksoivat kyllä hienosti istua myös autossa safariajelulla. Eläimet kulkivat vapaina ( lukuun ottamatta leijonia jotka olivat eristetyllä alueella) myös autoteillä, niitä joutui välillä väistelemään ja osa tuli ihan ikkunalle ihmettelemään!

Leijonat elelivät aidatun alueen sisällä.





Tämä tyyppi kävi koputtelemassa auton ikkunoihin!



Vesipuhveleita, isoja otuksia nuokin!



Kirahveilla tuo maasta syöminen on hiukan haasteellista...







Lampaita pääsi harjaamaan, siitä ne selvästi nauttivat!


Vartin verran kestävällä veneajelulla kerrottiin pikkusaarilla asuvista eläimistä.




Flamingoilla on mahtavat väritykset!



Lauantaina kävimme Cracker Barrelissa syömässä. Sieltä saa hyvää ruokaa etelän malliin kotona tehdyn oloisesti. Yllättävän halpaakin vielä, kahden aikuisen ja kahden lapsen ruoat ja juomat maksoivat yhteensä 35 dollaria ja kaikki saivat mahansa täyteen.
Ravintolan ohessa on myös ihana vanhan tyylinen myymälä, josta olemme myös osaksi saaneet inspiraatiota omaamme.
Ulkoterassilla voi pelata lautapeliä tai keinutella kiikkutuolissa.







 Illalla lähdimme käymään vielä Lake Worthin rannalla jossa pojat saivat leikkiä rantavedessä.
Aallot yltyivät sen verran rajuiksi että oikein uimaan ei ollut asiaa.



Huvi- ja lomajuttujen välissä hoidamme aina hiukan työasioita, käymme matkan varrella katsomassa/ostamassa autoja ja ostelemme tavaraa. Tällä tyylillä myös pojat jaksavat mukana kun tietävät että välillä käydään tekemässä jotain mukavaa tai syömässä kivassa paikassa.
Kinaamiselta, riitelyltä ja mökötykseltähän ei voi välttyä kokonaan, nämä kuitenkin yllättävät useimmiten silloin kun väsy tai nälkä hiipii vaivaamaan. Näyttää kuitenkin siltä että kokonaisuudessaan muistoihin jää mukava reissu ja uutta saadaan alkaa suunnittelemaan piankin!

Sunnuntaina matkamme suuntaa kohti Orlandoa ja siitä lisää taas seuraavassa postauksessa!